Pienoisesseet oppimisen tukena

Oppimistekniikoita on monia.

Jotkut vannovat aikavälikertauksen nimeen, toiset Feynman-tekniikan, jotkut pienoisesseiden.

Aikavälikertaus (”spaced repetition”, unohtamiskäyrä) ja Feynman-tekniikka (asian oppiminen niin hyvin, että sen voi opettaa toiselle) ovat tärkeä osa omaakin oppimistani, mutta pienoisesseet ovat se taika. Siksi minulla on tämä digitaalinen kasvimaakin.

Mikä on ”pienoisessee”?

Pienoisessee eroaa varsinaisesta esseestä siten, että siinä ei ole sanamäärää, rajoitettua aihetta eikä siinä tarvitse noudattaa esseen ohjeistuksia muutoinkaan orjallisesti.

Pienoisessee on samanlainen kuin varsinainen essee siten, että tarkoitus on tuottaa strukturoitu teksti, jossa väittämät perustellaan, syntetisoidaan omaa ajattelua ja vielä pohditaan kaiken merkitystä.

Pienoisesseet voivat olla kantaaottavia (kuten AI, miksi lukisin?), pohdiskelevia (kuten Mitä vikaa on Rings of Powerissa?), jopa esoteerisiä (kuten Luolavertaus ja jumalat), omista kokemuksista kumpuavia (kuten Infodumppaaminen, uhka ja mahdollisuus) tai mitä tahansa muuta. Juju on siinä, että esitetyt väitteet perustellaan.

Perustelujen ei tarvitse olla maatamullistava eikä sellainen, jonka kanssa olet loputtomasti samaa mieltä. Perustelun on kuitenkin oltava sellainen, että voit sen perustella muutoinkin kuin ”no tältä nyt tuntuu”.

Ja mitä sillä esseellä sitten?

Niin. Mitä nyt tahtookaan millekin esseelle tehdä.

Joskus esseen ainoa tehtävä on tulla kirjoitetuksi. Kun syntetisoi omaa opittua tekstimuotoon, omiksi sanoiksi, omaksi tekstiksi, se tulee opittua paremmin. Sitten voi siirtyä vaikkapa Feynman-tekniikan pariin. Minä olen joskus kääntänyt pienoisesseitäni englanniksi. Haaveena olisi kyetä kääntämään niitä myös ruotsiksi tai venäjäksi.

Joskus esseen voi julkaista jonnekin. Minä julkaisen osan omistani tänne. Osa – ne henkilökohtaisimmat – jäävät omalle koneelle talteen, kunnes aikaa on kulunut niin paljon, että henkilökohtaisuus ei ole enää uhka.