Tervetuloa kasvimaalle!
Tämä on Maagin digitaalinen kasvimaa. Sinua voi kiinnostaa, mihin keskityn nyt.
Työkaluina Obsidian ja Digital Garden -lisäosa.
Okei, mikä on digitaalinen kasvimaa?
Muistiinpanoja, ajatuksia ja merkintöjä, jotka kasvavat mukanani. Mitään valmista ja kiillotettua täältä on oikeastaan turha odottaa löytävänsä. Ajatukset kasvavat ja kehittyvät, jolloin muokkailen kirjoituksiani. Joskus saatan kirjoittaa huomioita siitä, mitkä asiat olen muokannut.
Jos on jotakin sanottavaa (hyvää taikka huonoa), minuun saa yhteyden somessa:
BlueSky-tilikin minulla on, mutta tällä hetkellä mietin, mitä kyseiselle tilille tekisin. Siksi en sitä tähän linkitä.
Jahas. Miksi kasvimaa?
Kun olin lapsi, äidilläni oli kasvimaa (hänellä yhä on kasvimaa). Kasvimaalla kasvoi monenlaisia kasveja: sipulia, tilliä, naurista, porkkanaa. Kasvimaan vieressä oli mansikkamaa, hieman kauempana marjapensaita ja muutama omenapuu, perunamaan paikka vaihteli suuresti. Satoajankohtien vaihtelujen mukaan kasvimaalta sai milloin mitäkin. Saattoi käydä nappaamassa mansikan suuhunsa ja mutustella sen samalla, kun katseli omenapuita toivoen, että löytyisi edes yksi omena. Syyskaudella kasveja kerättiin kasapäin. Aina sato ei ollut hyvä. Joskus suuri osa mansikoista meni ylikypsäksi ja vain ne, jotka olin käynyt salaa nappaamassa, olivat olleet sadosta syömäkelpoisia. Joskus myyrät söivät porkkanat.
Digitaalisella kasvimaallani on samaa syklien ja arvaamattomuuden tunnelmaa. Sysään maahan vertauskuvallisia siemeniä, joista ehkä kasvaa ihana, suuri ja ehdottoman vertauskuvallinen porkkana. Tai voi olla, että myyrä syö sen, ja lopputulos on pelkkä naatti ja sentin verran porkkanaa (eli todella hieno otsikko, mutta sisältö lässähtää – kuin klikkiotsikko).
Ja kasvu ei lopu. Tämä kasvimaa ei kuole. Kaikki on monivuotista, aina kasvavaa, aina kehittyvää. Kenties joskus jokin yksittäinen kasvi nuupahtaa ja kuihtuu, mutta kokonaisuus kasvaa, kasvaa ja kasvaa.
Aa, eli tämä on digital garden?
Miellän puutarhan paikaksi, jonka on tarkoitus olla ensisijaisesti kaunis tai tehdä vaikutus. Toki puutarha voi olla myös hyötypuutarha ja ihan ”tavallinen” kasvimaa sangen kaunis, mutta kasvimaassa on sellaista sormet multaan -tunnelmaa, joka kuvaa omaa tiedonhankkimisen prosessiani parhaiten. Siinä ei mennä estetiikka, vaikuttavuus tai kiillotettu kulissi edellä. Moni puutarha on myös lajeiltaan suppeampi kuin kasvimaa, sekä paljon suunnitellumpi. Suunniteltuun puutarhaan ei laiteta kokeilun vuoksi siemenkatalogin siemenuutuuksia.
Suppealajisuutta vastaan taistellakseni seuraan intojani ja noudatan niiden luomia sääntöjä sille, mistä luen ja kirjoitan.
Versailles’n puutarha ei kuvaa tiedonhankkimistani. Tekstit, jotka kirjoitan, eivät ole täällä ollakseen vaikuttavia tai korostaakseen tietojen määrää, kirjoittajan älykkyyttä tai taituruuttani sanankäytössä. Ei.
Jahtaan oivalluksia. Siksi nämä tekstit ovat täällä. Jahtaan sitä tunnetta, kun jokin asia avautuu – kun alan ymmärtää, miten maantiede on vaikuttanut Afrikan köyhyyteen, miten Rapa Nuin saaren sivilisaatio romahti, miten viikingit kulkivat Suomenlahdelta Mustallemerelle, miten (ja mistä) paleopatologit löytävät Yersinia pestis -bakteeria satoja vuosia sitten kuolleiden jäänteistä, miten muinais-DNA erottuu modernista kontaminaatiosta… tai miksi Sormusten herran hahmoista Boromir ärsyttää niin monia, ja miksi Rings of Power ei ole minusta hyvä sarja (syy ei ole hahmojen monimuotoisuus).
Minä pistän sormet multaan. En pelkää matoja enkä kasvitauteja. En pelkää jäykkäkouristusta enkä käärmeitäkään.
Mitä sinä sitten pelkäät?
Pelkään eniten sitä, että en laiminlyön kasvimaani. Että alan luottaa siihen, että jonkin sosiaalisen median algoritmi tuo minulle tiedon, jonka se arvelee minun tahtovan taikka tarvitsevan. Mutta sosiaalisen median algoritmit on rakennettu siten, että engagementia tuova sisältö leviää – se, joka aiheuttaa reaktiivisia tunnekuohuja, aggressiivisia jakoja ja suoranaista riitelyä.
Jos lasken tiedonhankinnan täysin algoritmien varaan, en seuraa enää omia mielenkiintojani. Minua vie viime kädessä jonkin teknologiajätin tulostavoite.
Sitä minä pelkään.